Suomalaiset muusikot meillä ja maailmalla

Historian siipien havinaa

Suomalainen musiikki on ollut korkeatasoista aina 1700-luvun lopulta alkaen, jolloin perustettiin vieläkin toiminnassa oleva Turun Soitannollinen Seura. Seuran yksi päätavoitteita on alusta asti musiikin edistämisen ohella ollut oman orkesterin ylläpitäminen. Samoihin aikoihin järjestettiin ensimmäisiä suomalaisia oopperaesityksiä (lue artikkelimme “Suomalainen oopperamusiikki”). 1800-luvun lopulla puolestaan Jean Sibelius sävelsi ensimmäisiä teoksiaan ja Suomessa asunut saksalainen Fredrik Pacius sävelsi muun muassa Maamme-laulun. Kumpikaan näistä suuruuksista eivät kuitenkaan vaikuttaneet elämänsä aikana muusikoina, vaan tulivat ensisijaisesti tunnetuiksi säveltäjinä. Ennen 1900-lukua ei Suomessa ole erityisesti noteerattu muusikkoja muutenkaan, vaan ensimmäiset suomalaiset muusikot ovat jääneet historiaan kevyen musiikin aikakaudella.

Dallapén ja Georg Malmsténin perintö

Georg Malmstén on yksi 1900-luvun alkupuolen tunnetuimpia suomalaisia muusikoita ja säveltäjiä. Laulamisen ohella Malmstén soitti kornettia, trumpettia, viulua ja kitaraa. Eräitä suosituimpia levytyksiä Malmsténilta olivat esimerkiksi “Äänisen aallot”, “Heili Karjalasta”, “Muistelo” ja “Särkynyt onni”. Moni muistaa muusikon erityisesti Mikki Hiiri -teemaisista kappaleistaan. Georg Malmstén vaikutti soolouransa ohella 1920-luvulla startanneessa tanssiorkesteri Dallapéssa, joka toimii edelleen. Dallapéssa on soittanut kymmeniä eri muusikoita ja laulajia, joista mainittakoon esimerkiksi Olavi Virta, Kauko Käyhkö ja Harmony Sisters. Nykyisessä kokoonpanossa vaikuttavat muun muassa rumpali Anssi Nykänen, basisti Harri Rantanen, kitaristi Varre Vartiainen ja ksylofonisti Arttu Takalo.

Kansanmuusikot

Suomalainen kansanmusiikki on tunnettu taitavista muusikoistaan. 1960- ja 1970-luvuilla kansanmusiikin suosio oli suurimmillaan Suomessa ja tämä heijastui myös Kaustisen kansanmusiikkijuhlille, joita alettiin järjestämään vuonna 1968. Konsta Jylhä ja hänen yhtyeensä Purppurapelimannit toivat suomalaisille kansanmusiikkia tunnetuksi levytyksillään ja televisioesiintymisillään. Jylhä itse oli oppinut viulunsoittamisen korvakuulolta kuunnellessaan vanhempia viulunsoittajapelimanneja. Suomalaisen kansanmusiikin myöhempiä arvostettuja muusikkoja on esimerkiksi harmonikkataiteilija ja säveltäjä Kimmo Pohjonen, joka on tuonut kansanmusiikkiinsa sävyjä ja vaikutteita myös musiikin muista lajeista ja alalajeista. Hedningarna-kansanmusiikkiyhtyeestä startannut Sanna Kurki-Suonio on toinen suomalaisen kansanmusiikin korkeatasoisista muusikoista ja laulajista. Viime aikoina suosiotaan on nostanut myös jouhikkoa soittava Pekko Käppi.

Jazzmuusikot Suomessa

Suomalainen jazz on ollut monimuotoista sadan vuoden aikana ja alkuaikoina jazziksi kutsuttiin usein sellaistakin musiikkia, joka ei jazzia tosiasiassa ollut. Vuonna 1926 amerikansuomalaisten yhtye Andania Yankees kävi muutaman kuukauden visiitillä Suomessa, jolloin suomalaisiin muusikoihin tarttui amerikkalainen svengi ja oikea ote jazzin soittamiseen. Suomessa jazz on yhdistynyt usein muihin tyylilajeihin ja maassa on harvoja tyylipuhtaita jazzmuusikkoja. 70-luvulta alkaen tunnustetuimpia jazzmuusikkoja ovat olleet esimerkiksi pianisti Olli Ahvenlahti, saksofonisti Sakari Kukko, saksofonisti Tapani Rinne, pianisti Iiro Rantala ja saksofonisti Jukka Perko. Jokainen edellä mainituista muusikoista on ansioitunut myös muissa musiikin tyylilajeissa.

Suomalaiset rockmuusikot

Suomalaisessa rockissa on noussut aika ajoin suurempaan tietoisuuteen muusikoita, jotka pärjäävät millä tahansa asteikolla oman instrumenttinsa hallinnassa. Varsinkin 1970-luvun progressiivisen rockin yhtyeistä muutamia arvostettiin musiikkipiireissä ulkomaita myöten, vaikka suurempi suosio jäikin saavuttamatta. Tällaisia ovat esimerkiksi Tasavallan Presidentti -yhtyeessä soittanut kitaristi Jukka Tolonen, jonka soitto- ja sävellystaitoa ylistettiin erityisesti Isossa-Britanniassa, jossa yhtye kävi kiertueilla ja festareilla esiintymässä. Toinen 70-luvun arvostettu kitaristi oli Hurriganesin Albert Järvinen, joka teki yhteistyötä sittemmin Nick Lowen kanssa. Elvis Costello pyysi Järvistä mukaan yhtyeeseensä, mutta Järvinen kieltäytyi. 2000-luvulla Suomen arvostetuin kitaristi ulkomailla on Children of Bodomin Alexi Laiho.

Laulajia, lauluntekijöitä ja muusikoita

Useat suomalaiset pop- ja rockmuusikot ovat ansioituneet laulaja-lauluntekijöinä sekä instrumenttimuusikoina. 70-luvulla tällaisia artisteja olivat esimerkiksi Hector eli Heikki Harma, joka tuli tunnetuksi kappaleista kuten “Lumi teki enkelin eteiseen” ja “Asfalttiprinssi”. Harma oli samaan aikaan kitaristi, joka oli hankkinut kokemuksensa useista yhtyeistä. Juice Leskinen taas oli tunnettu laulaja, säveltäjä ja sanoittaja. Leskinen oli myös kitaristi, jonka tavaramerkkinä oli Suomen muotoinen sähkökitara. 80-luvun suuri laulaja-lauluntekijä J. Karjalainen on soittanut kitaraa koko pitkän uransa ajan, ja 2000-luvulla maineeseen noussut Anssi Kela puolestaan on multi-instrumentalisti, joka taitaa useita soittimia, kitaran ollessa kuitenkin pääsoitin.

Yhteenveto

Pieni Suomi on asukaslukuunsa nähden tuottanut maailmalle useita korkeatasoisia muusikoita, joista osa on saanut jalansijaa, arvostusta ja suosiota ulkomaita myöten. Tämä johtuu ennen kaikkea korkeatasoisesta musiikin opetuksesta ja musiikkiharrastuksen tukemisesta, varsinkin jos puhutaan klassisesta musiikista ja sen opiskelusta. Rockmusiikin tukeminen on sen sijaan jäänyt esimerkiksi Ruotsiin verrattuna paitsioon, vaikka viime vuosina se on jollain osin parantunutkin. Tämä voi johtua suomalaisen rockin kansainvälistymisestä ja ulkomailla saadusta arvostuksesta. Suomalaiset rockmuusikot ovat joutuneet kuitenkin käymään kovan tien päästäkseen tähän pisteeseen, sillä yleisimmin rockharrastusta tuetaan vain kohtuuhintaisten treenikämppien tarjoamisella.

Suomalaisilla muusikoilla on kuitenkin koko ajan enemmän mahdollisuuksia harrastamiseen ja ammatin tavoitteluun. Muusikoille on saatavilla erilaisia apurahoja ja tukia, kunhan niitä vain osaa etsiä. Silti Suomi on auttamattomasti jäljessä naapurimaasta Ruotsista, jossa musiikin soittamisen ja harrastamisen tuki on näkynyt artistien kansainvälisessä suosiossa aina ABBA:n huippuvuosista alkaen. Viime aikoina Suomessa on hälyttävästi vähennetty musiikinopetuksen ja -opiskelemisen mahdollisuuksia samalla, kun muitakin koulutuslupauksia on jätetty toteuttamatta. Toivottavasti suomalainen musiikki saa lähivuosina enemmän mahdollisuuksia kansainvälistymiseen sekä ennen kaikkea oman musiikin toteuttamiseen ja julkaisemiseen. Muista myös lukea artikkelimme “Suomalaiset bändit ulkomailla”!